Tyyli

Tyyli kadoksissa vai eikö sittenkään?

ruskea laukku

Olen siellä ja täällä maininnut usein siitä, että tyylini on kadoksissa tai sitä ei yksinkertaisesti vain ole. Mutta onko näin? Tätä kävin miettimään.

Mitä tyyli on?

Mitä tyyli loppujen lopuksi on? Onko se sitä, että uskallamme erottua pukeutumisella tai sitä, että käytämme meille väreiltään ja malliltaan sopivia asuja? Yksi pukeutuu värikkäästi, se on hänen tyylinsä. Toisen tyyli on hillitympi. Mutta ei tyyli väriin rajoitu. Mitä tyyli siis oikein on?

Löysin tällaisen määritelmän Tyylipuhetta-sivulta: Oma tyyli on omaan elämäntyyliin sopiva, itselle mieluisa tapa pukeutua.”
Wikipedia taas sanoo yleisemmin (erityisesti taidehistorian osalta): Tyyli on taiteilijan, esittäjän, tietyn ajan, koulukunnan tai jonkin muun senkaltaisen omaleimainen ilmaisu- tai esitystapa.”

Minä yhdistäisin nämä kaksi tyylin määritelmää ja tärkeänä ajatuksena voisi olla jonkunlainen omaleimaisuus. Eli: minulle tyyli tarkoittaa mieluisaa – kuka meistä edes haluaisi pukeutua toisin kuin mieluisasti – ja jollain tapaa yksilöllistä tai persoonallista tapaa pukeutua.
Minulta on oma tyyli kadoksissa. Tiedän periaatteessa, kuinka haluaisin pukeutua, mutta en välttämättä tiedä, kuinka viedä se pukeutumisen käytäntöön, saati mikä tyylistäni voisi tehdä omaleimaisen. Jos tuntisin oman tyylini hyvin, en tekisi niin paljoa hukkaostoksia kuin olen viime vuosina tehnyt. Hävettää ajatellakin!

***

Naisellista hienostuneisuutta
ripauksella boheemia romantiikkaa
unohtamatta ajattomuutta.

***

Olen jo muutama vuosi sitten kirjoittanut ylös muutaman sanan, joiden haluaisin jonain päivänä kuvaavan tyyliäni: ajaton, naisellinen, tyylikäs/chic, sofistikoitunut/hienostunut. Siihen vielä ripaus boheemia romantiikkaa, niin siinäpä se olisi. Lyhyesti laitettuna: naisellista, boheemiakin romantiikkaa, ajattomuutta ja ripaus chiciä. Ah, se kuulostaa suorastaan mahdottomalta, liikaa sanoja! Vai…?

Mitä muuta haluaisin tyyliltäni? Väriä. Olen totaalisen kyllästynyt beigeen, valkoiseen, ruskeaan, laivastonsiniseen… Ovathan ne hyviä värejä hillityssä tyylikkyydessään ja ajattomuudessaan, en lainkaan tarkoita etteivät ne olisi! Mutta ovathan ne tylsiä värejä. Minä haluaisin valkoisen ja mustan lisäksi syntisen punaista, vahvaa vihreää, sähäkkää sinistä, loistavaa oranssia, fuchsiaa, ehkä jopa hitusen keltaiseen taittuvaa limenvihreää. Vaan iso kysymys on se, sopivatko kyseiset värit minulle. Tässä kohtaa onkin hyvä muistuttaa itseäni, että olen käynyt kolmessa – kyllä vain, kolmessa – värianalyysissa.

Nyt aion kuitenkin tutkia vaatekaappiani. En aio ajatella edellä mainittuja sanoja enkä värejä, vaan käyn vaatteeni läpi sen perusteella, mitä olen aidosti pitänyt viimeisen vuoden aikana. Kaksi pinoa: olen käyttänyt ja en ole käyttänyt. Käyttämättömien pinosta sitten karsin sen perusteella, miellyttääkö väri ja pidänkö vaatteesta vai en. Katsotaan, jääkö mitään jäljelle! Ja sen jälkeen alan rakentamaan uutta vaatekaappia suuntana juuri nuo ”mahdottomat” sanat.

Tunnetko sinä oman tyylisi?

punainen kukkahame ja valkoinen paitis – tyyli kadoksissa?
ruskea nahkahame ja musta jakku – tyyli kadoksissa?
Mustaa, ruskeaa, luonnonvalkoista… Juuri niitä tylsääkin tylsempiä värejä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.