Mannheimista Ranskan maaseudulle

Juhannusaattona lähdimme kohti Ranskaa. Emme Mannheimissa startatessa vielä tienneet, mihin ajamme. Road tripimme suunnitelmat muuttuivat eli Champagne–Bretagne–Normandia–Pohjois-Ranska ei kutsunut. Sääkartta sanoi, että ei kannata, kuten sen, että sateelta emme kuitenkaan tule välttymään. Mutta ajaako suoraan Rivieralle vai pysähtyä välillä, siinäpä kysymys. Suuntasimme auton keulan kohti etelää ja matkalla löysin meille ensimmäisen majapaikan.

Minilinna Saint-Genix-Les-Villagesissa

Löytämäni minilinna, ehkä oikeammin maalaiskartano, sijaitsee Saint-Genix-Les-Villagesissa: Ranskan itäosassa, Savoien departementissa Auvergne-Rhône-Alpesin alueella. Kartano oli soma ja maisena rauhallinen yli viereisen laakson. Halusin Ranskan matkallani nähdä kivisiä pieniä kyliä ja matkalla ajoimme ainakin tusinan sellaisen läpi – tai ainakin siltä tuntui. Sää oli upea; aurinko paistoi ja oli lämmin.

Majatalo, jossa Ranskan maaseudulla ensimmäisen yön nukuimme oli nimeltään Chateau de Saint-Genix. Kuvassa maisema parvekkeelta yli laakson. — Majatalo, jossa yövyimme oli nimeltään Chateau de Saint-Genix. Kuvassa maisema parvekkeelta yli laakson.

* * *

Savoien viini ja alkupala. — Savoien viinejä ei taida Suomesta saada. Harmi! Oli nimittäin todella hyvä viini.

* * *

Huone minilinnassa. — Huoneemme minilinnassa, eikun maalaistalossa, tai….

* * *

Yö maksoi 99,93 euroa, mutta valitettavasti huone ei ollut aivan hintansa väärti. Illallinen, jonka talon emäntä loihti meille, maksoi 60 euroa. Se oli aika hinnakas ajatellen, että söimme alkupalaksi kirsikkatomaattia, salaatinlehtiä ja kolme pientä palaa patonkia, joiden päällä oli siivut vuohenjuustoa. Pääruokana oli kanankoipia ja riisiä vihanneksilla ja jälkiruokana siivu jäätelöä hillon kera. Hinnakas illallinen oli myös muualla syötyihin huomattavasti parempiin illallisiin.
Pullo hyvää Savoien viiniä maksoi 30 euroa. Juhannnusaatto juoden hyvää valkoviiniä pienessä linnassa, kartanossa tai suuressa maalaistalossa katsellen ranskalaista maaseutua ja kaunista auringonlaskua, kyllä se silti kelpasi, oikein hyvin. Myös palvelu oli ystävällistä, vaikka yhteistä kieltä ei ollutkaan.

Näkymä majapaikan eli pikkulinnan ainoalta parvekkeelta. — Näkymä majapaikan ainoalta parvekkeelta.

* * *

Aika suloinen pikkulinna, eikö vain? (Mikäli kuva latautuu hitaasti, se johtuu siitä, että kyseessä on video.)

* * *

Yllättävä tapaaminen!

Postailin saapuessamme kylään Instagramiin kuvia ja lisäsin niihin sijainnin. Kohta puhelimeni kilahti ja IG-tuttavani Jean-Claude lähetti viestin: ”Te olette 10 minuutin päässä kotoamme! Tavataan!” Ja niin me tapasimme. Saimme myös ystävällisen kutsun Jean-Claudin ja hänen vaimonsa kotiin seuraavana päivänä, ja voi, miten ihastuttava heidän talonsa oli! Ei perinteinen ranskalainen vaan ranskalainen, joka on maustettu espanjalaiseen tapaan. Upeita värilaseja terassin ympärillä, kauniita vahvoja värejä sisäseinillä ja upeita kaakeleita. Keittiö juuri sellainen, jonka olen kuvitellut – ja nähnyt elokuvissa – periranskalaisen keittiön olevan.

Ranskalainen kaunis talo. — Ranskalainen, vaan ei perinteinen ranskalaistyyppinen, talo.

* * *

Mukavan iltapäivän päätteeksi ajoimme naapurivuoren yli Le Bourget-Du-Laciin kuuntelemaan Lac du Bourget -järven rantaan elävää musiikkia. Meidät otettiin vastaan todella ystävällisesti, meille tultiin juttelemaan – vaikkakin huonolla ja ranskansekaisella englannilla – ja tuotiin eteen iso lauta tapaksia: ”ottakaa tekin!”.

Missä yövyimme: Best Western Alexander Park

Yön vietimme viereisessä kylässä Chamberyssa Best Western Alexander Park -hotellissa (102,56 euroa/yö perushuone), joka on jonkun luokituksen mukaan jopa neljän tähden hotelli. Minä sanoisin: perikasarityyppinen, aikojen jalkoihin jäänyttä koulutuskeskusta muistuttava. Kova sänky, mutta toki täällä yhden yön nukkui. Express-aamiainen maksoi 8 e/hlö ja se sisälsi suklaacroissantin, jugurtin, kahvin tai teen ja hedelmäsalaatin. Aamiainen tarjoiltiin pöytään, myös buffet-aamiainen oli tarjolla, se olisi maksanut 15 euroa henkilöltä. Ison miinuksen tämä hotelli saa meiltä siksi, että siivoojat rynnivät huoneeseen koputtamatta lähtöaamuna klo 9, ellei ovessa ollut Do not disturb -lärpäkettä.