Linna ja ranskalaista kulinarismia Varetzissa

Linna ja ranskalaista kulinarismia Varetzissa

Carcassonnesta jatkoimme matkaa kahden yön kuluttua ja otimme suunnaksi Loiren laaksot ja linnat. Minä halajin edelleen linnayöpymisestä ja tutkailin, olisiko jossain matkamme varrella linna, jossa yöpyminen ei maksaisi mahdottomia.

Päivä oli todella kuuma, lämmintä oli pahimmillaan taas yli 35 astetta ja ajoimme osan matkasta katto kiinni, jotta emme läkähtyisi. Pinsacin tienoilla juutuimme ruuhkaan, joka ei onneksi kestänyt kuin enintään parikymmentä minuuttia. Tiellä oli tuolloin järkyttävän kuuma ja tipautin veden sekaan mukaan ottamani Nesteytys Pore -tabletin, oli jo hiukan huono olo. Taisin jo aiemmin sanoa, että avoautoillessa hattu ja riittävä juominen ovat ensiarvoisen tärkeitä asioita, erityisesti aurinkoisella säällä ja lämpimässä ilmanalassa; ilman hattua auringonpistos on jopa todennäköinen.

* * *

Tämä linna tarjoili kauniin ja sofistikoituneen ympäristön, suloisen periranskalaisen huoneen, kohtuullisen mukavan sängyn (luultavasti matkamme paras), loistavaa ruokaa ja palvelua, ranskalaisen aamiaisen (patonkia, croissanteja sekä suklaisena että ilman ja hilloja, jugurttia, kananmunaa, leikkeleitä, juustoja, appelsiinimehua, hedelmiä, muroja, mysliä ja loistavaa cafe au laitia) ja hyvää viiniä. Söin täällä leivän päällä parasta koskaan maistamaani voita ja tähän saakka matkani – ja koko elämäni – parhaan leivoksen, myös matkakumppani oli samaa mieltä. Uima-allas ja tenniskenttä, kaunis puutarha, täällä olisi ollut paljon tutkittavaa, mutta viivyimme täällä vain yhden yön.

Ruokalistalta löytyi kaksi menuvaihtoehtoa: pienempi 35 euroa ja isompi 49 euroa. Maistelumenu maksoi 70 euroa ja viineineen 110 euroa henkilöltä. Todella edullista ja ruoka oli… sanotaanko, etten tämän matkan jälkeen ihmettele, miksi ranskalainen cuisine on saanut maineensa.

Standard-huone

Kuten huomaat, jo standard-luokan huone – siis halvin – oli kaunis, ja ah, niin ranskalainen! Katso tuota suloista tapettia, se on pehmeä tai sen alla on pehmikekerros. Siisti ja yllättäen vallan miellyttävä kokolattiamatto. Tällä kombolla arvata saattaa, että huoneessa ei kaikunut vaan puhuessa ääni suorastaan imeytyi huoneen materiaaleihin. Entä tuo kaunis ikkuna? Rakastan ikkunaruutuja! Huoneessa oli todella kaunis, lämmin luonnonvalo.
Kylpyhuone oli riittävän tilava ja ammekin löytyi. Tästä huoneesta tuli mieleeni asia, mitä en kaikkialla ymmärrä, on se, että itse wc – kyllä, se pytty – on toisaalla kuin itse kylpyhuone. Pyttyhuoneessa ei ole edes allasta käsienpesuun, vaan joudut siirtymään kylpyhuoneeseen tekemään sen. Tosin tätä ei kaikkialla ollut, mutta joissakin paikoissa.

* * *

Jos haluat tätä linnaa katsella tarkemmin, niin ota seurantaan heidän Instagram-tilinsä täällä >>. Minä voisin helposti mennä yöpymään tänne toisenkin kerran ja olla pitempään kuin yhden yön! Siis mikäli koskaan suuntaat tähän suuntaan Ranskaa, suosittelen lämpimästi viettämään täällä hiukan aikaa. Kaiken lisäksi Varetzin kylässä oli pianobaari, se on selvä merkki siitä, että Château de Castel Novel kutsuu uudelleenkin.

Seuraavassa postauksessa matka jatkuu Vendômeen.