Hammaspäiväkirja, aloitus

Hammaspäiväkirja, 1. ja 2. kalvopari

Olen aina halunnut oikoa hampaani. Jo teini-ikäisenä, mutta hammaslääkäri oli sitä mieltä, että en sitoudu asiaan, koska homma kestää niin kauan: ”Ei kuule, eihän sinun hampaat edes osu yhteen. Vaikea oikominen, hampaitakin pitää poistaa, et sinä tähän sitoudu kuitenkaan, on niin pitkä prosessi”. No, ei sitten. Mitäpä minä 15-vuotias siihen sitten sanomaan. Jännä, miten tietyt asiat jäävät niin tarkkoina mieleen. Muistan sen kun istuin hammaslääkärin tuolissa muottien ottamisen jälkeen ja mieslääkäri kuivasti näin asian totesi. Joten oikomatta jäi eikä tulevina vuosina hammaslääkäripelko auttanut asiaa.

Olin tätä siis miettinyt tarpeeksi kauan ja päätin, että nyt on aika. Pelko ja häpeä rumista hampaista kuitenkin painoivat, mutta päätin että häpeää ei kestä kauan. Ja niin asia oli päätetty. Harkitsin sekä perinteistä oikomista hammasraudoilla ja Invisalign-kalvoja. Jälkimmäiset voittivat. Oikomishoidon erikoishammaslääkäri sanoi, etteivät hampaani oikene kalvoilla, joten nähtäväksi jää miten käy. Luotan siihen, että kalvot toimivat minullakin kuten ovat toimineet monella muullakin, jolla on ollut vielä hankalampi tilanne kuin itselläni.

*

Oikominen alkaa 17.9.2024

Tänään sain vihdoinkin kalvot. Jippii! Olen odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa!

Ensimmäinen käynti suuhygienistillä oli pitkä. Sitä en osannut odottaa. Kiinnikkeitä ja tappeja laitettiin paikalleen 45 minuuttia ja sen päälle vielä alaetuhampaiden välien viilausta, jotta hampaat mahtuvat paremmin liikkumaan – aika todellakin tuntui pitkältä. Viilaus ei onneksi tuntunut miltään. Pidin leukaani vinossa koko operaation ajan ja sain itsestäni katsottua vasemman leuanpuolen kipeäksi. Käynti oli kuitenkin kiva, suuhygienistini oli todella mukava ja lempeä nuori nainen. 

Miltä minusta sitten tuntuu nyt, kun kalvot ovat suussa? Ei oikein miltään. Hetken aikaa kuminauhojen (krokotiilit) laittamisen jälkeen tuntui painetta, kun kuminauhat alkoivat vetämään hampaita, mutta se meni alle puolessa tunnissa ohi. Melkein harmitti, ettei tuntemusta ole enempää, toimivatkohan nämä siis… Tosin ei näiden tarkoitus olekaan sattua, mutta epämukavuutta on varmasti jossain kohtaa oikomismatkaa tulossa.

Nämä ensimmäiset kalvot on helppo laittaa suuhun ja ottaa pois. Hampaat eivät osu lainkaan yhteen kalvojen kanssa. Katsotaan, kuinka yö sujuu; pystynkö jännittämään leukojani yhteen kuten aiemmin.

Kalvot numero 30 tulevat suunnitelman mukaan suuhun 14.4. ja tuolloin pitäisi olla jo huomattava ero nähtävillä. Ja jos kaikki menisi suunnitelman mukaan, alahampaat olisivat valmiit ensi vuonna 11.8. ja ylähampaat 1.9. Tosin matkalla on suunnitelman tarkistus ja mahdollinen päivitys jo kalvoparin 20–22 kohdalla sekä lopussa ns. refinement, jolla viimeistellään oikomishoidon tulos.

Tänään en syönyt kovinkaan paljoa, kai suun auki pitäminen niin kauan oli raskasta. Eikä hammashoidossa käyminen – oli siellä mistä syystä tahansa – ole mikään hupiretki minulle vieläkään.

*

18.9.

Kirjataanpa ylös tämän päivän tuntemuksia. 

Nukuin huonosti. En ollut varma nukkuako kyljeltään vai selällään. Kiinnikkeet alkoivat illan aikana hangata poskiani. Jostain syystä imaisen aina kalvoista veden juomisen jälkeen sinne jäänyttä vettä. Onneksi vesi kalvojen sisällä ei tee pahaa. Vettä tulee juotua paljon, koska tuntuu kuin kalvot kiinnikkeineen kuivattaisivat muuta. Jostain syystä rentoutan kielen alas ja se on kielelle aivan väärä paikka, koska kielen kuuluu pysyä kitalaessa.

Loistavaa on, että kieltäni ei hankaa enää hammas, joka sojottaa sisäänpäin. En voi myöskään pureskella kynsinauhojani.

Iltapäivällä alkoi tuntua painetta oikean puolen kulmahampaan edessä, eli siis 12:ssa. Takahampaissa tuntuu, kun painan kielellä purupintaa. Tuntuu hassulta ja hiukan huolettavalta, kuin hampaat olisivat irtoamassa.

Syöminen on hankalaa. Tuntuu, että kiinnikkeet ovat tiellä eivätkä anna hampaiden osua lainkaan yhteen. Kieleni ennen ja jälkeen syömisen vaeltaa pitkin hampaita ja kuvittelen hampaideni olevan järkyttävän likaiset. Hetkessä muistan, että ei, eivät ne ole. Siellä on vain ne tapit ja kiinnikkeet. 

Pari kertaa olen vahingossa laittanut suuhuni jotain syötävää ja saman tien muistanut, ettei saa ja sylkenyt ruoan pois. Napannut kalvot suusta, huuhdellut ne ja laittanut takaisin. Myös kuminauhat.

Kellotin aamupalani siitä, kun otin kalvot suusta, huuhtelin ne ja jätin odottamaan takaisin laittoa syömisen jälkeen. Yritin olla nopea ja ilman kalvoja siinä kohtaa sain kulumaan 35 min. Niin kauan! Jos syön neljä kertaa päivän aikana, siinä hujahti jo kaksi tuntia ilman kalvoja suussa. Kalvoja pitäisi pitää vähintään 20, mieluummin 22 tuntia, jotta oikominen pysyisi aikataulussa.

Näytän erilaiselta. Ei sitä varmasti muut huomaa, mutta itse huomaan. Tuntuu, kuin suussani olisi tekohampaat, ulkonevat sellaiset. Minusta tuntuu, että kalvot ja erityisesti kulmahampaiden kiinnikkeet pullistavat huuliani todella paljon. Kyllä ne pullistavatkin, mutta eivät mitenkään ylettömän paljoa. 

Olen jo aikoja sitten huomannut, että välillä jännitän leukojani siten, että alaleuka siirtyy minusta katsoen oikealle. Pitäisi kai hetken aikaa opetella pitämään leukoja vasemmalla ja jotenkin totuttaa asento oikeaan paikkaan keskelle. Nyt, kun päästän leukani rennoksi, leuka putoaa hiukan oikealle. Ei ihme, että vasen puoli joskus rahisee ja naksahtelee. Se on muuten vaiva, jonka olen saanut huomattavasti pienemmäksi hieromalla hartioitani, kaulaa, leuan alta ja poskien lihaksia.

*

19.9.

Rakastan näitä kalvoja. Olen tuijotellut töiden jälkeen ClinCheck-hoitosuunnitelmaani. Itse asiassa tiistaista saakka. Olen laskenut milloin pitäisi olla valmista ja katsonut kalenteria. Huvittavaa, mutta olen ollut nauramatta vapautuneesti vuosikymmeniä ja sanonut, että kun tämä elämänvaiheeni on lopussa, hymyilen taukoamatta vaikka läpi kyynelten. Oli mikä oli. Korvaan kaikki hymyttömät vuoteni, jotka olen hampaitani piilotellut.

Nukuin huonosti. Taas en osannut päättää asentoani ennen kuin aamuyöstä. Unet ovat pitkään olleet viisi–kuusituntisia. No, stressiäkin oli töiden takia. Eikä unista sen enempää. Kyllä nämä kalvot suussa voi nukkua miten vain, tai en tiedä voiko mahallaan, mutta minä en siinä asennossa nuku muutenkaan. 

Syöminen oli vielä aamulla hankalaa, myöhäisellä lounaalla jo helpompaa kun aloin luottamaan kiinnikkeisiin ja nappeihin, ettivät ne irtoa. Siltikään en voi kunnolla purra, koska etuhampaat eivät kunnolla osu yhteen, mikä on outoa. Ja siitä tuli mieleeni, että alahampaissa on rako. Kyllä vain, se rako näkyi jo eilen myöhempään iltapäivällä. Eivät kai hampaani niin heilakat ole, että ne niin nopeasti liikkuisivat?? Rako näkyy edelleen. Ehkä se tuli jo IPR:stä enkä vain huomannut sitä. Tosin se ohuen ohut aukko sulkeutui myös, kun eilisillan puolella otin kalvot pois ja söin. Ja aamulla se oli takaisin. Tänään se ei ole kadonnut.

Tänään on tuntunut painetta myös vasemmalla puolella ylähampaissa. Alahampaissa ei tunnu mitään kuin laittaessa kalvot hiukan ja ottaessa ne pois, se oikeastaan suorastaan sattuu. Ylähampaissa 14–16 ja 24–26 paine tuntuu selvästi. Nämä hampaat ovat ne, joissa on kuminauhaveto ja tarkoituksena on kallistaa juuria. Näiden hampaiden kruunuosan veto alkaa vasta jossain 20 kalvosetin kohdalla. Tiesinkin, että puruhampaiden siirto on tiukkaa puuhaa ja kestää. Kun laitan tuttavallisesti nallet – siis toiset kuminauhat – alahampaista kulmahampaisiin, paine tuntuu todella hurjalta oikealla puolella, ei kipeältä, mutta kovalta paineelta. Se tuntuu leuan alla, kuin kaksoisleukani uppoaisi sisään leukaan ja tuntuu kulmahampaalla kuin sitä vedettäisiin voimalla. Tunne menee ohi noin 10–20 minuutissa. Mutta kulmahammas 13 on arka sekä sen takainen hammas 14, jossa on veto takahampaaseen (14–16 välinen) on melkoisen arka, jos sitä painaa kielellä ulospäin tai kohti ientä. Toivottavasti eivät irtoa!

*

20.9.

Mikä pettymys aamulla. Mitään rakoa ei näkynyt. En saa tuijottaa hampaitani näin tarkkaan… Kalvot irtoavat edelleen aika kivuliaasti, mutta solahtavat paikalleen helposti. 

Pientä painetta tuntuu edelleen ylähampaissa, kun painan kalvoja tiukammin paikalleen. Alahampaissa ei tuntemuksia.

Joka tapauksessa tuntuu, ettei kalvoja viitsi ihan pienen takia ottaa pois ja söinkin vasta puolen päivän aikaan ensimmäisen kerran. Jos syön kolme kertaa, pitäisi syödä edes klo 11. Ehkä välipala klo 15 ja illallinen klo 19. Silloin noudatan myös 16:8 paastoa, joka sopii minulle erinomaisesti. Kaksi kertaa päivässä syöminen tuntuu kovin vähältä. 

Olen opetellut uuden tavan. Laitan ruoat mahdollisimman valmiiksi ja otan kalvot pois vasta juuri ennen mikron päälle laittamista. Näin pääsen syömään vain parin minuutin kuluttua siitä kun olen ottanut kalvot pois. Kaikki syöminen tapahtuu tässä välissä. Jos haluan suklaata, myös sen syön tässä kohtaa. Suklaata ei enää kovin tee mieli, tai myönnettäköön: jonkun verran, mutta eilen söin vain 6 palaa Fasun suklaalevystä – ei juuri mitään normaaliksi minuksi. Muidenkin karamellien syöminen on hankalaa, joten jääköön sitten.

Illalla hampaassa nro 13 taas tuntui painetta, kun painoin sitä kielellä.

Mainitsinhan jo, että on kätevää, etten voi enää purra huuliani? Kalvoilla se ei onnistu.

*

21.9.

Mitään tuntemuksia ei ole enää kuin pois otettaessa ja syöminen on edelleen hankalaa, mieluummin syön kohtuullisen pehmeää ruokaa. Mieleen yrittää tulla, jotta joisin maitoa tai mehua, mutta enhän minä viitsi irrottaa kalvoja moisen takia. En siis juo enkä syö mitään ylimääräistä.

Muutenkin olen laittanut kaikki syömiseni Yazioon ja huomaan kuinka helposti ylimääräiset kalorit on syöty ja yleensä proteiinit jää liian vähiin.

Aamupalan söin klo 11 maissa ja nyt tätä kirjoittaessani kellon lähestyy puolta kolmea, joten olisi kai aika syödä jotain. Mutta en vielä viitsi. Alan siivoamaan, asunto pölisee Fionan karvatupsuja.
Mutta sitä ennen katselen hiukan Invisalign ennen ja jälkeen -kuvia. Kyllä, se on suurin innnostukseni aihe tällä hetkellä.

*

26.9.

Kävin ystävän kanssa ravintolassa syömässä pitkän kaavan kautta. Olipa se hankalaa! Hampaat eivät totelleet, jotkut hampaat osuvat yhteen, toiset eivät. Syöminen ei oikein edes huvita sen hankaluuden takia. Kuplajuoma maistui pitkän ajan jälkeen i-h-a-n-a-l-t-a. Syömisestä on vielä mainittava, että jos olen pitkään ilman kalvoja – kuten näin kolmen ruokalajin kohdalla – tapit ja kiinnikkeet alkavat hangata niin kieltä kuin poskia. Samoin nauraminen. Kalvot pitävät kiinnikkeet tietenkin pois limakalvoilta, joten oikein huokaisin helpotuksesta, kun oli aika laittaa kalvot suuhun.

*

Toinen kalvopari 28.9.

Sain vaihtaa kalvot eilen. Eli nyt minulla on suussa kalvopari nro 2. Ah, no nyt tuntui suorastaan tiukkuutta, kuin hampaita puristettaisiin kevyesti joka puolelta! Tästä minä pidän, se siis tarkoittaa minulle, että tämän kalvoparin kanssa tapahtuu jotain. Ei, en missään nimessä sano, etteikö ykkösparin kanssa olisi tapahtunut. Nimittäin taatusti on, koska minulla on mukavampi olla kalvot suussa kuin ilman niitä, ja tässä tarkoitan juurikin ns. kipua. Kivuksi en saata edelleenkään sanoa tätä paineen tunnetta. Harmillista ja naurun sekä ärsyyntymisen aihe itselleni on se, että sössötän uuden parin kanssa enkä löydä lainkaan kielelleni oikeaa S:n asentoa. Kalvot istuvat eri tavalla. Erityisesti S lienee äänteenä sellainen, että kielen asento ja paikka on niin tarkka, ettei suhise. Muuten puhuminen sujuu aivan normaalisti.

Kun nyt on takana 11 pv kalvo-oikomista voisin mainita tähän vaiheeseen seuraavia asioita:

• Kiinnikkeet ja tapit suussa on nauraminen ikävää, limakalvot hankautuvat.
• Kalvojen pois ottaminen sattuu, kyllä, tämä tekee kipeää. Paikalleen laitto on hiukan hankalampaa kuin ensimmäisen kalvoparin kanssa, koska uusi kalvopari on mukavan napakka mutta tämä ei satu vieläkään.
• Kalvojen takaisin laittamisen jälkeen paineen tunne häviää n. 15 – 30 minuutissa kokonaan.
• Karkin syöminen on edelleen hankalaa, saa siis jäädä kokonaan. Esim. Hot Rodeja voin syödä, samoin ohuita sipsejä.
  

Olen lukenut Invisaligneista ennen ja jälkeen tekstejä ja katsonut kuvia. Jossain sanotaan, että ihmiset inhoavat kasvojaan, miten Invis on muuttanut heidän kasvojensa muotoja. Toivon heidän käsittävän, ettei kyseessä ole yksin Invisalign vaan varmasti yleisesti hampaiden oikominen ja pieni kasvojen muodon muuttuminen liittyy hampaiden siirtymiseen ja sen myötä kasvojen ja leuan luustoon.

Tottakai kalvojen kanssa hampaita ei voi purra yhteen kuten tavallisilla raudoilla, joten itse huomaan leukalihasteni pahimpien jännitysten olevan mahdottomia, ja siksi leukalihakset saattavat pienentyä vaikka itselläni ne eivät ole huomattavat muutenkaan.

On hyvä myös huomioida näitä kalvoja käytettäessä, ettei hampaita saa yhteen millään tavalla. Itselläni se siis tarkoittaa sitä, että leuka on ainakin 0,5 cm alempana kuin ilman kalvoja. Näyttäähän se omiin silmiin siltä, kuin kasvojen alaosa olisi pidentynyt. Ei se ole, mutta siltä se näyttää, kun suun pitää kiinni. Tosin kukaan – väitetysti – ei huomaa eroa. Ainoastaan tytär on sanonut minun näyttävän siltä kuin käyttäisin nuuskaa tai minulla olisi Botoxia. Kukaan muu ei ole huomannut mitään.

Itseäni peilistä katsoessa huomaan, että kulmahampaiden edessä – siis ylähuulen päällä – on varjo tietystä suunnassa valon osuessa, mutta sillä ei ole väliä, jonain päivänä tulevaisuudessa kulmahampaat ovat aivan toisessa asennossa alempana ja taaempana. Se tulee vaikuttamaan jollain tapaa ulkonäköön, mutta nämä ovat asioita, jotka tapahtuisivat myös perinteisillä raudoilla oiottaessa. En ainakaan usko muuhun.

*

29.9.

Alahampaat ovat todella kipeät. Ei niissä kipua ole muutoin kuin syödessä, on hankaluuksia purra jopa pehmeää leipää. Söin aamupalaksi Weetabixeja, jotka saivat uida maidossa ainakin 10 min. ennen syömistä, jotta ehtivät pehmetä kokonaan. Puuro ja jogurtti olisivat itse asiassa paremmat vaihtoehdot. 

Parissa alahampaassa huomaan liikkumista, ainakin kruunut liikkuvat, kuka ties juuretkin kallistuvat purukivusta päätellen. Sen yhden ensimmäisenä liikkumaan lähteneen hampaan ympärillä on isommat raot kuin aiemmin. Saavat luvan liikkuakin, jos on tällainen puruvaikeus!

*

30.9.

Tänään ei enää pureminen tunnu eikä hampaissa ole mitään tuntemuksia eli ei ole juuri mitään kirjattavaa. Otin muutaman kuvan, aion ottaa samanlaiset aina kalvot vaihtaessani. Samalla huomasin, että kyllä, joidenkin hampaiden väleihin on ilmaantunut ohuet raot, myös ylös yhden hampaan ympärille. Aiemmin mahdoton hampaiden lankaaminen on myös nyt helppoa, koska lanka sujahtaa vaivatta lähes kaikkien hampaiden väliin. Nimittäin hoidon aloitukseen saakka olen käyttänyt muovisia hammasväli”harjoja”, niistäkin kokoa S, jotta saan edes ienrajasta putsattua.

Jatkan päiväkirjaa, kun on enemmän uutta kerrottavaa.

Hammaspäiväkirja, 1. ja 2. kalvopari